Osaammeko sanoittaa osaamista?

Olen saanut Verkkovirta-hankkeessa seurata ja olla mukana kehittämässä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen muotoja. Avainkohta on kyky ja taito sanoittaa osaamista. Tätä edellytämme opiskelijalta, joka on tehnyt opinnollistamisen sopimuksen opettajan ja työpaikkansa kanssa.

Osaaminen on tärkeää avata ja määritellä, jotta se voi vuorovaikuttaa työn ja teorian kanssa. Hankkeissamme olemme lähteneet liikkeelle osaamisesta, joka on yksilön ja ryhmän potentiaalia ja joka saadaan parhaiten käyttöön työn konteksteissa. Osaaminen todentuu autenttisissa töissä, työympäristöissä ja on suhteessa ammatillisen asiantuntijuuden tietoperustaan. Osaaminen on aina muuttuvaa ja dynaamista, sen muuttuva olemus on kytköksissä aikaan ja paikkaan. Loppujen lopuksi se on sopimuksenvaraista ja arvopohjaan sidottua.

Korkeakouluyhteisöissä on pyritty määrittelemään osaamista yhteisen ymmärtämisen tasolle. Pyrkimys yhteiseen ymmärtämiseen näyttäytyy yhteisissä osaamisen kriteereissä. Ilman niitä emme selviä osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta.

 

Kun sitten opiskelija sopii dokumentaation tasot ja tavat opettajan kanssa opinnollistamisen prosessille, ollaan sanoittamisen äärellä. Sanoittamisen taitoa tarvitaan osaamisen osoittamiseen valmistautuessa, tietoperustan ja reflektoidun työn integroimisessa sekä itse osoittamisen tilanteessa. Sanoittaminen on keskeinen tulkinta-apparaatti, jota ei voi välttää työn ja opintojen yhteensovittamisen prosesseissa.

 

Panostammeko korkeakouluopetuksessa- ja ohjauksessa osaamisen sanoittamisen taitojen harjaannuttamiseen? Johdattelevatko opintojen alkumetrit ja teoreettisetkin kurssit oppijaa opettelemaan osaamisen sanoittamista? Jotta saa perspektiiviä sanoittamisen taitoihin, on hyvä laatia itselleen osaamisperustainen curriculum vitae. Miten näppärästi vaihtuvat työtehtävä ja tutkintoluettelot osaamisen kuvauksiksi? Kun tämän on tehnyt, ymmärtää sanoittamisen haasteet. Toisaalta korkeakouluopettajalla saattaa olla vaikea suhde osaamisen sanoittamiseen. Taustalla kummittelee kovin usein pelko teorian häviämisestä. Kun sanoitamme osaamista ymmärrettävälle kielelle, häviääkö akateeminen sielu korkeakouluopetukselta?

 

Osaamisen sanoittamisen taito ei rakennu yhdessä yössä. Taustalla tuoreella korkeakouluopiskelijalla saattaa olla muistamiseen ja suorittamiseen painottunut oppijapolku. Siksi on erittäin tärkeää pedagogien opintojen ja kurssien alussa avata tavoiteltava osaaminen ja miten se todennetaan? On hyvä johdattaa oppijat myös korkeakouluoppimisen genrejen maailmaan, jossa toivottavasti osaamisella on keskeinen paikka. Jokaisen, pienenkin esseetehtävän tulee valmentaa reflektioon sekä syntyvän osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen.

Kun osaamisen sanoittaminen on luonnollinen osa korkeakouluoppimisen kulttuuria, ovat osaamisen arviointikeskustelut kuin vuorovaikutteisia kehityskeskusteluja. Siinä sijansa on oman työn reflektoivalla arvioinnilla, rakentavalla palautteella ja vertaisarvioinneilla.  Näin takaamme, että arviointi ei lopeta oppimista. Se on oppimisen ja jatkuvan kehittämiseen risteysasema uusiin haasteisiin ja osaamisen hankkimiseen.

 

Kirjoittaja on yliopettaja Kimmo Mäki, Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta


Yhteistyökumppanit