Työn opinnollistamisessa on rajattomasti mahdollisuuksia, mutta myös haasteita

Jopa puolet terveysalan opiskelijoista on suorittanut terveysalan ammattitutkinnon ennen ammattikorkeakouluun hakeutumista. Yleisimmin kyseessä on lähihoitajan tutkinto. Nämä opiskelijat myös todennäköisimmin tekevät ammattitutkintoaan vastaavaa työtä opintojen aikana. Etenkin näiden opiskelijoiden opintojen sujuvaan etenemiseen työn opinnollistaminen on mielekäs vaihtoehto. Opinnollistaminen on parhaimmillaan win-win-win-tilanne opiskelijalle, työpaikalle ja koululle. 

Terveysalan opintoihin sisältyy laajasti harjoittelua, jossa etenkin opintojen loppuvaiheen harjoittelun opinnollistamisella opiskelija voi päästä kehittämään urasuunnitelmiaan vahvistavaa osaamista.

Myös valinnaisten opintojen opinnollistaminen voi tukea opiskelijoiden tulevaisuuteen suuntaavan osaamisen kehittämistä. Opinnollistamisessa voidaan panostaa sellaiseen ajankohtaiseen ja kehittyvään osaamiseen, joka voi tuottaa uutta sisältöä myös koulutukseen ja opetussuunnitelmaan.

Kun opiskelija perehtyy työhönsä ja opetussuunnitelmaan, laatii osaamistavoitteensa ja opettelee arvioimaan osaamistaan, hänelle tarjoutuu tilaisuus uudenlaisen ammatillisuuden ja työn oppimiseen ja kehittämiseen työssä. Tällä on mahdollisuus kantaa myös työelämään vahvuutena osaamisen arvioinnissa, mikä on yksi kestävän arvioinnin tavoitteista. 

Terveysalan opettajat tunnistivat toki opinnollistamisessa monia haasteita. Suurimmaksi pulmaksi koettiin opettajan työn, työmäärän ja työn resursoinnin määrittely. Miten opinnollistaminen vaikuttaa opettajan työn sisältöön ja määrään? Voiko opinnollistaminen lopulta johtaa jopa siihen, että opettajia ei enää tarvitakaan, kun oppiminen tapahtuu työssä?

Lisäksi pohdittiin, miten työpaikat ymmärtävät työssä oppimisen opinnollistamisen, kun terveysalalla on pitkät, vakiintuneet työtavat harjoittelun ohjaukseen työpaikoilla.

Opinnollistamisessa opiskelija tekee työtä työyhteisön jäsenenä toisin kuin harjoittelijana. Halutaanko työpaikoilla osallistua työtoverina toimivan opiskelijan ohjaukseen? Entäs, kun samassa työpaikassa on sekä harjoittelijoita että palkkatyötä tekeviä opiskelijoita? Työn opinnollistaminen edellyttää oppilaitoksessa yhteistä sopimista ja opettajien työn johtamisen sekä pedagogisten ratkaisujen tarkastelua.

Osa opettajista pohti, kuinka motivoituneita ja sitoutuneita opiskelijat ovat opinnollistamiseen, ja asettaako opinnollistaminen mahdollisesti opiskelijoita eriarvoiseen asemaan.

Esimerkiksi yksittäisiä työvuoroja eri työpaikoissa, vaikkakin säännöllisesti, tekevän opiskelijan on vaikeampi suunnitella työhön pitkäjänteistä osaamisen kehittämistä kuin pysyvässä työsuhteessa olevalla opiskelijalla. Opettajat olivat myös huolissaan koulutuksen tavoitteiden toteutumisesta ja erityisesti siitä, johtaako työssä oppimisen laajeneminen teoreettisen osaamisen rapautumiseen. 

Ohjaus ja opinnollistamisen prosessin suunnittelu, selkeys ja läpinäkyvyys nähtiin olevan ratkaisevia sille, miten lopulta onnistutaan kehittämään työssä oppimista osaksi korkeakoulutusta.

Työpajojen tuotoksia ja pohdintoja tarkastellaan jatkossa vielä tarkemmin, kun terveysalan verkoston vetäjä Tuula-Maria Rintala yhdessä Harri Kukkosen kanssa analysoi opinnollistamisen kokemuksia terveysalan verkostossa. 

Liisa Vanhanen-Nuutinen, Haaga-Helia


Yhteistyökumppanit