Verkkovirta oli mukana Taito2017 -konferenssissa

’Ei puhuta vain vaihtoehtoisesta suoritustavasta’ - Työn opinnollistamisen kiteytyksiä Taito2017-konferenssissa Tampereella

Verkkovirta-hankkeessa kehitetyt opinnollistamisen ratkaisut terveysalan koulutuksessa olivat laajasti esillä Taito2017 -konferenssissa Tampereella. Konferenssi järjestettiin Tampereen ammattikorkeakoulun, yliopiston, sairaanhoitopiirin, ja Hämeen sairaanhoitajayhdistyksen yhteistyössä upouudessa Taitokeskuksessa Tampereen yliopistolla. Konferenssiin osallistui yli 150 terveysalan opettajaa ja ammattilaista sekä opiskelijoita ja näytteilleasettajaa.

Mitä uutta opinnollistamisesta terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa? Verkkovirta-hankkeessa toteutetut opinnollistamisen kokeilut ovat tuottaneet uutta tietoa ja kehittämistyön jatkamiseen kannustavia tuloksia. Kokeiluissa on myös kyseenalaistettu vakiintuneita käytäntöjä hoitotyön harjoittelun, teoriaopintojen ja mm opinnäytetyön toteuttamisessa.

Heimo Outinen (Tamk) kertoi toteuttamistaan piloteista hoitotyön teoriaopinnoissa. Opinnollistamisen suunnitelman laatiminen tuotti monipuolista tietoa opiskelijan osaamisesta ja työtehtävien mahdollistamasta oppimista.

Riitta Airolan (Lahden amk) mukaan omassa työssä harjoittelu on kehittänyt opiskelijoiden reflektointia, kriittistä ajattelua ja kehittävää otetta omaan työhön. Opiskelijoiden yleiset työelämätaidot ovat vahvistuneet ja kehittyneet. Harjoittelun opinnollistaminen soveltuu erityisen hyvin lähihoitajasta sairaanhoitajaksi opiskeleville, mutta myös niille opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa terveysalan tutkintoa.

Riikka Teuri ja Anu Puodinketo-Wahlsten (Turun amk) esittelivät kehitteillä olevaa oppimisympäristöjen arviointimallia. Mallissa yhdistyvät oppimisympäristön, opiskelijan osaamisen ja ohjaajan osaamisen kehittymisen arviointi sekä toimijoiden välinen yhteistyö ja asiakkaan / potilaan hoitopolku. Lopputuloksena saadaan kehitetty ja testattu itsearviointityökalu työ- / toimintaympäristöjen kehittämiseen. Tätä mittaria voidaan hyödyntää mm. opinnollistamisen suunnitelmien tekemisessä.

Virpi Salo ja Tarja Knuuttila (Seamk) esittelivät osaamisen osoittamisen kehittämistä gerontologisen hoitotyön opinnoissa. Palautteet kokeilusta olivat sekä opiskelijoilta ja työnantajilta hyvin myönteisiä. Työn opinnollistamisesta oli hyötyjä kaikille osapuolille, myös koululle; opiskelija teki harjoittelun palkallisessa työssä, koulun ei tarvinnut maksaa harjoittelupalkkioita ja työnantaja sai pitää opiskelijan työssä pidempään kuin harjoittelujakson.

Tuula-Maria Rintalan (Tamk) pilotti päiväkirjamuotoisesta opinnäytetyöstä tuotti terveysalalle oman sovelluksen, jossa yhdistyvät päiväkirjatyöskentely, näyttöön perustuva hoitotyön kehittäminen ja opinnäyteprosessin eteneminen ns porttimallin mukaan. Pilotissa tehtiin yhteensä 14 opinnäytetyötä. Tuula-Maria totesi, että työtapa on vaativa opiskelijalle ja edellyttää myös ohjaajilta selkeää ohjeistusta ja yhteistä näkemystä. Ohjaajalle oli merkittävää myös se, kuinka opiskelijoiden oman työn reflektointi antoi ohjaajalle ikään kuin ’kiikarit’ tämän päivän hoitotyön arkeen.

Eija Raatikainen (Metropolia amk) oli myös konferenssissa esittelemässä vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointimallia sosiaalialalla toisessa työpajassa, mutta liittyi myöhemmin keskusteluun Verkkovirran pajassa.

Yhteenvetona työpajasta todettiin, että työn opinnollistamisen kautta osaamisperustaisuus on saanut uusia ulottuvuuksia ja opettanut sekä opettajia että opiskelijoita ja työelämän edustajia työn ja työssä tarvittavan osaamisen analyysiin ja arviointiin. Turussa kehitteillä oleva itsearviointimittari tulee olemaan odotettu työkalu tähän työhön. Opinnollistaminen ei ole enää vaihtoehtoinen tapa opiskella, vaan yksi tapa toimia niin, että osaamista ja oppimista tarkastellaan laaja-alaisesti opiskelijan, opettajan ja työelämän yhteistyössä. 

Kirjoittaja yliopettaja Liisa Vanhanen-Nuutinen Haaga-Helia Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta

 


Yhteistyökumppanit